Juurimukulat ovat sylinterinmuotoisia. Väri on kellertävän oranssi, pää on vihertävä, ja sisus on vaaleankeltainen ja mehukas. 2/3 juurimukulasta ulottuu maaperän pinnan yläpuolelle. Juurimunien paino on 250–950 g. Lajiketta arvostetaan sen vakaasta satoisuudesta, kukinnan kestävyydestä, juurimunien tasalaatuisuudesta ja korkeasta ravintoarvosta. Monisiemeninen. Siemenmäärä (kylvettäessä vihannesten kylvökoneilla) 15–20 kg/ha.

Rehujuurikkaat: viljely- ja käyttöohjeet

Rehujuurikkaat ovat arvokasta rehua karjalle ja linnuille, sillä ne sisältävät runsaasti energiaa ja ravintoaineita. Ne ovat erityisen hyödyllisiä lypsylehmille, sillä ne edistävät maidontuotantoa ja parantavat maidon laatua. Lisäksi rehujuurikkaat sopivat erinomaisesti myös muille eläimille – sioille, hevosille, lampailla ja vuohille sekä linnuille. Miellyttävän maun ansiosta eläimet syövät niitä mielellään, mikä auttaa lisäämään rehun kokonaiskulutusta.

Rehujuurikkaat eroavat sokerijuurikkaista käyttötarkoitukseltaan ja koostumukseltaan. Rehujuurikkaita viljellään eläinten rehuksi niiden korkean sadon ja sopivan ravintokoostumuksen vuoksi. Niiden juurimukulat ovat suurempia, usein keltaisia tai oransseja, ja niissä on enemmän vettä, minkä vuoksi ne ovat eläimille helpommin sulavia. Sokerijuurikkaita puolestaan viljellään sokerin tuotantoon juurien korkean sakkaroosipitoisuuden vuoksi. Niiden juuret ovat pienempiä, valkoisia ja sisältävät vähemmän vettä.

Kasvatusolosuhteet:

Maaperä: hedelmällinen, hyvin vettä läpäisevä; vältä soisia, happamia ja raskaita savimaita.
Kylvöaika: huhtikuun loppu, kun maaperä on lämmennyt.
Sadonkorjuu: syys-lokakuussa.
Istutustiheys: noin 80 000 kasvia hehtaaria kohti.

Juurikasvien käyttö:

Tuoreet juurikasvit: punajuuria voidaan syöttää tuoreina. Lypsylehmille suositellaan annettavaksi jopa 40 kg punajuuria päivässä, kun se on ainoa mehukas rehu. Jos punajuuria annetaan yhdessä muiden nestemäisten rehujen, kuten säilörehun, kanssa, määrää voidaan vähentää 20 kg:aan päivässä. Sokerijuurikkaat sopivat myös sioille ja hevosille, mutta niitä tulisi antaa pienemmissä määrissä ja yhdistää viljarehuihin.
Raastetut juurikasvit: raastaminen helpottaa juurikkaiden sulattamista eläimille, joten ne sopivat kaikille eläimille, erityisesti nuoremmille tai pienemmille. Hienoksi raastetut juurikasvit sekoittuvat helposti muihin rehuihin, kuten heinään tai viljaan, mikä varmistaa, että eläimet saavat ravinnosta mahdollisimman paljon hyötyä.
Keitetyt juurikasvit: vaikka punajuuria syötetään yleensä raakana, joissakin tapauksissa ne voidaan keittää, jotta eläimet sulattavat ne helpommin, etenkin jos punajuuret ovat kovempia. Keitetyt punajuuret sopivat sioille tai siipikarjalle, kuten kanoille, sillä keittämisen jälkeen ne ovat vielä helpommin sulavia.

Lehtien käyttö:

Tuoreet lehdet: punajuurien lehdet sisältävät runsaasti vitamiineja, ja niitä voidaan syöttää tuoreina suoraan pellolta. Ne sopivat sekä naudoille että lampailla, vuohille ja sioille. Lehdet ovat ravitsevia, mutta niiden määrää tulisi seurata ravitsemustasapainon säilyttämiseksi.
Kuivatut lehdet: jos lehtiä ei käytetä heti, ne voidaan kuivata ja käyttää myöhemmin lisärehuna. Kuivatut lehdet rikastuttavat erinomaisesti ruokavaliota talvella, kun tuoreita raaka-aineita ei ole saatavilla.
Lehtisilo: Lehdet voidaan myös siloida ja käyttää lisäravintolähteenä kylmänä vuodenaikana. On tärkeää valmistaa ja säilyttää ne asianmukaisesti, jotta niiden ravintoarvo säilyy ja pilaantuminen vältetään.